Osa 3

Vuosi 1849 loppukesä

Alku aina hankalaa.. vai miten sanonta kuuluukaan?:D Kun viimeksi näimme Katherinen, oli hän hermoromahduksen partaalla. Tämän kuvan perusteella taas elämä vaikuttaa melko ruusuiselta.. Liekö syynä lapsen vai äidin (henkinen) kasvaminen? Ehkä lastenhoito vain vaatii harjoittelua.;)

Mutta onhan Katherinella ollut aikaa harjoitella, sillä nyt vietettiin jo Juliuksen ensimmäistä syntymäpäivää. Ainoana juhlavieraana Ada-sisko/täti.

Ja vaikkei tämä nyt välttämättä tarinaan mitenkään liity, on Adalla ilmeisesti melko mukavat oltavat orpokodissa. Oman ikäistä seuraa saisi ehkä olla enemmän. :D Mutta pianhan Ada muuttaisikin jo omaan kotiin.

Samaa ei voi sanoa pikku Juliuksesta, jolla menisi vielä jokunen tovi oman asunnon hankkimiseen tai edes asian miettimiseen. Tällä hetkellä hän keskittyy paljon mielenkiintoisempiin asioihin.. Kenties vanhempien pitäisi kiinnittää hieman enemmän huomiota taaperoon? Julius tosin näyttää varsin tyytyväiseltä, vaikkei häntä ollakaan joka hetki vahtimassa.

Eivätkä vanhemmat ole aivan täysin Juliusta unohtaneet. Ei varsinkaan Manu, joka on hyvin ylpeä esikoisestaan. 

 Mutta miten mahtaa käydä, kun perheeseen syntyy toinen vauva?

Manua hieman mietityttää, mutta Katherine on aivan haltioissaan saadessaan pitää huolta pikkuisesta tytöstään. Vauva syntyi 15.8. (eli viikko Juliuksen synttäreistä, jotka olivat 8.8.) ja sai nimekseen Lily. :)

Kahdesta pienestä lapsesta huolehtiminen olisi ollut lähes mahdotonta ilman lastenhoitajan apua. Etenkin kun Katherinen ja Manun oli käytävä töissä.

Lastenhoitaja ei tosin ehkä ollut se paras mahdollinen. Tämä kun keskittyi enimmäkseen.. no, johonkin muuhun kuin lapsiin. Sen huomasi varsinkin Julius, joka sai huutaa kurkku suorana vaikka kuinka kauan, ennen kuin mummeli (en muista nimeä, sori) huomioi häntä.

Vanhemmat heräsivät huomaamaan tilanteen vasta kun kotiin tullessaan löysivät Lily-paran ulkoa. Ja lastenhoitajaa ei näkynyt missään.

 Silloin he päättivät järjestää työnsä niin, että jompikumpi olisi aina kotona lasten kanssa toisen ollessa töissä. Eli kun Katherine oli töissä, Manu oli lasten kanssa..

 ..ja toisinpäin. :)

 Samalla piti tietysti hoitaa myös kotityöt..

 Kahdenkeskiset hetket jäivät siis aika vähiin, ja silloinkin kun niitä oli, sai romantiikasta vain haaveilla.

 Lastenhoito yhdistettynä työssäkäyntiin kun ei ole sieltä helpoimmasta päästä.

 Lapset olivat kuitenkin Katherinelle ja Manulle tärkeintä maailmassa, eivätkä he siksi valittaneet.

 Ja kyllähän jostain aina löytyi aikaa vaihtaa suukko tai pari, vaikka sitten silloin, kun toinen oli lähdössä töihin ja toinen tulossa sieltä.

 Eräs kissaherra oli kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle lasten tullessa kuvioihin.. Ja siitä se ei pitänyt. Hyvästi huonekalut!

 Onneksi lopulta myös Paljetti sai osakseen hellyyttä ja huolenpitoa, ja niin kaikki olivat tyytyväisiä. En tosin ole aivan varma, mitä mieltä kisu oli tuollaisesta höykyttämisestä. :D




Pahoittelen, että osasta tuli tällainen tynkä, jossa ei muutenkaan ole mitään järkeä. Myöhemmin tarinaan tulee enemmän juonta. Lupaan. :D