Osa 4

Vuosi 1853 – Perhe kasvaa kasvamistaan

Jälleen yksi perhepainotteinen osa, koettakaa kestää. :D

Kylläpä oli rankka päivä.. Ihanaa päästä vällyjen väliin! Varsinkin kun tietää saavansa nukkua koko yön ilman herätyksiä.. Mutta minnekäs lapset ovat muka kadonneet? No, viime osasta on vierähtänyt jokunen vuosi ja lapset ovat siis jo ”oppineet” nukkumaan, mikä tarkoittaa, ettei Katherinen ja Manun enää tarvitse nousta keskellä yötä..

Mikä olisikaan otollisempi hetki kuherteluun, kuin juuri ennen nukkumaanmenoa, kun lapset ovat jo nukahtaneet? 

Lasten kasvamisesta puheen ollen.. Julius on jo 5-vuotias. Varsin fiksu poika hänestä näyttää kasvaneenkin, kun voittaa jopa isänsä shakissa mennen tullen. Ettei vain antaisi Manu ”armoa” lellikilleen?

Lilykin on jo 4-vuotias, vaikkakin melko pieni ikäisekseen.

Nyt kun Ada oli muuttanut omilleen, alkoi hän käydä kylässä paljon useammin kuin ennen. Siitäkös Julius oli innoissaan, hän kun piti kovasti tädistään. Saattoi jopa olla Adan ansiota, että Katherinella ja Manulla oli enemmän omaa aikaa kuin ennen.

Moni asia De Lioncourtien perheessä oli muuttunut parin viime vuoden aikana.. Niin myös talo, jota oli laajennettu jonkin verran. Tältä se siis nyt näyttää ulkoa..

Ja sisältä se on tämännäköinen. Varsin tilava verrattuna alkuperäiseen mökkiin, eikö?

Manun elämäntoive ei ole tulla taidemaalariksi, vaikka niin kuvasta voisi päätelläkin. Mutta koska hänen suurin toiveensa on hieman vaikea toteuttaa, keksi hän elämälleen toisenlaisen tarkoituksen. Ainakin kunnes maalaus on valmis.. Mitähän siitä tulee?

Manun elämäntoiveesta puheen ollen.. Hänen toiveenaan on 20 lemmikkiystävää. Jostain syystä Paljetti ei ole kovin ihastunut ajatukseen niin monesta (tai edes yhdestä) ylimääräisestä otuksesta kotonaan. 

Tässä Julius leikkii pikkusiskonsa kanssa, Manun ollessa töissä ja Katherinen maatessa sängyn pohjalla..

– Mikä äitiä oikein vaivaa? kysyi Julius eräänä iltana isältään. – Onko hän sairas?

– Eeei äiti sairas ole, hän vain on hieman..öö..väsynyt, mutisi Manu, joka ei ollut vielä saanut aikaiseksi kertoa pojalleen että todellisuudessa tämän siskoa ei tuonutkaan haikara.. Eikä hän oikein tiedä, kuinka kertoisi asiasta. 

Ja koska Katherine nukkui päivät, öisin häntä ei väsyttänyt. Silloin hän saattoi käydä vain katselemassa nukkuvia lapsiaan. Eihän hän tahtonut heitä herättää, mutta hänellä oli ikävä pikkuisia, joiden kanssa ei päivisin ehtinyt viettää aikaa. 

Eräänä yönä hän ei tosin voinut välttyä herättämästä lapsia. Näiden uusi pikkusisarus kun oli päättänyt syntyä yöllä..

– Isä, herää, äidillä on jokin hätänä! tuli Julius hädissään kertomaan Manulle. Jostain syystä kun isä ei ollut herännyt huutoon.

Parin päivän päästä koko kylä tiesi uudesta pienokaisesta. – Onnea tuoreelle isälle, toivotti ”ohikulkumatkalla” ollut Kerkko Nyppälä. – Saako vauvaa tulla katsomaan? Ja tietysti sai.

Ylpeä isoveli esitteli vieraalle pikkusiskonsa. – Tässä on Evelyn, Julius toitotti. – Eikö olekin söpö vauva?

Evelyn syntyi 10.8. Miksi kaikki perheen lapset syntyvät elokuussa?

Siitä päivästä lähtien Kerkko joka oli tavallaan kuin veli Katherinelle, rupesi vierailemaan talossa lähes päivittäin. Erityisesti Julius viihtyi hänen seurassaan. Oma isä kun oli hieman kiireinen töiden takia.. Ja tarvitsihan poika itselleen roolimallin.

Toki myös Manu vietti aikaa poikansa kanssa aina kun kerkesi, eli aamuisin ja viikonloppuisin. Tässä Manu ostamassa itse tehtyä limonadia. Perheen rahavaroja se ei tosin kartuttanut, sillä rahat siirtyivät vain isältä pojalle.. Muita asiakkaita kun ei jostain syystä näkynyt.

Katherine oli jälleen kerran uuden vauvansa lumoissa, perhetavoitteinen kun oli. Häntä ei vähään aikaan nähty ilman pienokaista.

Onneksi Ada-täti (Kerkon lisäksi siis) piti huolta siskonsa muista lapsista ja piti näille seuraa aina kun kerkesi.

Ja kun Katherine oli liian väsynyt, hoivasi Ada myös perheen kuopusta.

Niin Ada kuin Kerkkokin näyttivät viettävän enemmän aikaa De Lioncourtien talossa kuin omissa kodeissaan.

Heidät saattoi siis nähdä paikalla usein, varsinkin juhlatilaisuuksissa. Ja De Lioncourtien elämä näytti olevan pelkkää juhlaa juhlan perään. Ensin Juliuksen syntymäpäivät, sitten Evelynin syntymä ja nyt Lilyn syntymäpäiväjuhlat.

Tässä vielä kaunis Katherine, joka on jälleen yhden askeleen lähempänä oman elämäntoiveensa toteutumista. Hänen toiveenaan kun on, että kuusi lapsista menee naimisiin.. Ja toiveen toteuttamiseksihan on ensin oltava ne kuusi lasta. Kuvassa Katherinen sylissä kolmas kullannuppu eli Evelyn. 

Osa 3

Vuosi 1849 loppukesä

Alku aina hankalaa.. vai miten sanonta kuuluukaan?:D Kun viimeksi näimme Katherinen, oli hän hermoromahduksen partaalla. Tämän kuvan perusteella taas elämä vaikuttaa melko ruusuiselta.. Liekö syynä lapsen vai äidin (henkinen) kasvaminen? Ehkä lastenhoito vain vaatii harjoittelua.;)

Mutta onhan Katherinella ollut aikaa harjoitella, sillä nyt vietettiin jo Juliuksen ensimmäistä syntymäpäivää. Ainoana juhlavieraana Ada-sisko/täti.

Ja vaikkei tämä nyt välttämättä tarinaan mitenkään liity, on Adalla ilmeisesti melko mukavat oltavat orpokodissa. Oman ikäistä seuraa saisi ehkä olla enemmän. :D Mutta pianhan Ada muuttaisikin jo omaan kotiin.

Samaa ei voi sanoa pikku Juliuksesta, jolla menisi vielä jokunen tovi oman asunnon hankkimiseen tai edes asian miettimiseen. Tällä hetkellä hän keskittyy paljon mielenkiintoisempiin asioihin.. Kenties vanhempien pitäisi kiinnittää hieman enemmän huomiota taaperoon? Julius tosin näyttää varsin tyytyväiseltä, vaikkei häntä ollakaan joka hetki vahtimassa.

Eivätkä vanhemmat ole aivan täysin Juliusta unohtaneet. Ei varsinkaan Manu, joka on hyvin ylpeä esikoisestaan. 

 Mutta miten mahtaa käydä, kun perheeseen syntyy toinen vauva?

Manua hieman mietityttää, mutta Katherine on aivan haltioissaan saadessaan pitää huolta pikkuisesta tytöstään. Vauva syntyi 15.8. (eli viikko Juliuksen synttäreistä, jotka olivat 8.8.) ja sai nimekseen Lily. :)

Kahdesta pienestä lapsesta huolehtiminen olisi ollut lähes mahdotonta ilman lastenhoitajan apua. Etenkin kun Katherinen ja Manun oli käytävä töissä.

Lastenhoitaja ei tosin ehkä ollut se paras mahdollinen. Tämä kun keskittyi enimmäkseen.. no, johonkin muuhun kuin lapsiin. Sen huomasi varsinkin Julius, joka sai huutaa kurkku suorana vaikka kuinka kauan, ennen kuin mummeli (en muista nimeä, sori) huomioi häntä.

Vanhemmat heräsivät huomaamaan tilanteen vasta kun kotiin tullessaan löysivät Lily-paran ulkoa. Ja lastenhoitajaa ei näkynyt missään.

 Silloin he päättivät järjestää työnsä niin, että jompikumpi olisi aina kotona lasten kanssa toisen ollessa töissä. Eli kun Katherine oli töissä, Manu oli lasten kanssa..

 ..ja toisinpäin. :)

 Samalla piti tietysti hoitaa myös kotityöt..

 Kahdenkeskiset hetket jäivät siis aika vähiin, ja silloinkin kun niitä oli, sai romantiikasta vain haaveilla.

 Lastenhoito yhdistettynä työssäkäyntiin kun ei ole sieltä helpoimmasta päästä.

 Lapset olivat kuitenkin Katherinelle ja Manulle tärkeintä maailmassa, eivätkä he siksi valittaneet.

 Ja kyllähän jostain aina löytyi aikaa vaihtaa suukko tai pari, vaikka sitten silloin, kun toinen oli lähdössä töihin ja toinen tulossa sieltä.

 Eräs kissaherra oli kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle lasten tullessa kuvioihin.. Ja siitä se ei pitänyt. Hyvästi huonekalut!

 Onneksi lopulta myös Paljetti sai osakseen hellyyttä ja huolenpitoa, ja niin kaikki olivat tyytyväisiä. En tosin ole aivan varma, mitä mieltä kisu oli tuollaisesta höykyttämisestä. :D




Pahoittelen, että osasta tuli tällainen tynkä, jossa ei muutenkaan ole mitään järkeä. Myöhemmin tarinaan tulee enemmän juonta. Lupaan. :D