Osa 1

Vuosi 1847 kesä/syksy

Katherine oli alkuvuodesta täyttänyt kahdeksantoista, mikä tarkoitti että hän oli nyt vapaa lähtemään orpokodista. Tai oikeastaan hänen oli pakko..

Vanhempiensa taloon hän ei voinut muuttaa, sillä, surullista kyllä, se oli saanut uuden omistajan melko pian Katherinen vanhempien kuoltua.. Onneksi Katherinella oli kuitenkin varaa pieneen mökkiin metsän laidalla. Sinne hän asettuikin kesän tullen taloksi. Rahaa oli niukasti, tuskin ollenkaan. Katherine oli saanut pienen rahallisen alkusysäyksen orpokodilta, mutta lähes kaikki oli huvennut mökkiin. Oli siis pakko löytää töitä. Lyhyen etsinnän tuloksena Katherine sai paikan Crystal Springsin koulun leikkikentän valvojana . Samassa koulussa opiskelivat kaikki kylän koululaiset, ekaluokkalaisista lukiolaisiin, joten myös Katherine kävi kyseistä koulua. Hän oli lukion toiseksi viimeisellä luokalla, siis vuoden jäljessä muista oppilaista. Hän oli nimittäin aloittanut opiskelunsa kotiopetuksessa, joka oli hieman normaaliopetusta hitaampaa, ja siirtyi siis lukioon vuoden myöhässä. Työt leikkikentällä alkoivat kolmelta iltapäivällä ja loppuivat kuudelta, joten Katherine ehti vain käväisemään kotona, kun hänen jo piti lähteä takaisin koululle. Palkka ei ollut kummoinen, vain 64 simoleonia päivässä, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Työnteko koulun ohella oli rankkaa. Katherine lähestulkoon asui koululla, eikä hänellä ollut aikaa tehdä edes läksyjään ennen kuin iltamyöhään. Ei siis ollut toivoakaan, että hänellä olisi ollut aikaa tutustua kaupungin muihin nuoriin tai vaikkapa harrastaa jotakin. 

Katherinen ainut ystävä tuntui olevan orpokodin johtajatar Kiira Nyppälä, joka oli hänelle kuin äiti.. Muttei ihan. Hänen sisarensa Ada kävi myös silloin tällöin kylässä, mutta Katherine kaipasi ikäistään seuraa. Ehkä hänen pitäisi käydä tapaamassa ystäväänsä (ja Kiiran pikkusiskoa) Katariinaa.

Jos hän vain ei olisi aina näin väsynyt..

Alituinen ahertaminen ja liian lyhyet yöunet alkoivat pikkuhiljaa ottaa voimille ja jopa Katherine itse huomasi käyttäytyvänsä omituisesti. Jotain oli tehtävä, ennen kuin olisi liian myöhäistä. Katherinestahan oli hyvää vauhtia tulossa ihan mökkihöperö. :D

Nyt riitti raataminen, päätti Katherine eräänä päivänä. Ei hän toki aikonut työtään jättää. Hän vain halusi suhtautua siihen hieman rennommin. Niinpä hän alkoi viettää aikaa koulussa tapaamiensa nuorten kanssa. Mutta eräänä loppukesän päivänä pitäessään hauskaa uusien ystäviensä Simppa Kuuselan (kuvassa) ja Riki Kokkilan kanssa koulun jälkeen (kyllä, koulu oli auki myös kesällä), hän melkein unohti lähteä töihin. Itse asiassa hän oli jo tunnin myöhässä muistaessaan, missä hänen olisi pitänyt olla. Voi ei!

Katherine lähti kiireesti koululle, mutta turhaan. Hänen paikkansa oli jo annettu toiselle tytölle. Kuinka hän nyt tulisi toimeen?

- Kyllä kaikki järjestyy, ystävät lohduttivat. Mutta helppohan heidän oli sanoa, heillähän oli sentään vanhempansa, jotka pitivät huolen kaikesta. Hän ei kuitenkaan halunnut olla ilkeä ystävilleen, joten hän vain hymyili ja kohautti olkiaan. – Niin kai..

Masentuneena hän kuitenkin otti etäisyyttä ystäviinsä.

Aivan yksin hän ei kuitenkaan ollut. Syksyn kolea ilma sai metsän sudet hakeutumaan ihmisasutuksen luo, ja koska Katherine asui aivan metsän laidassa, ei ollut ihme, että sudet olivat ensimmäisenä hänen ovensa takana. Kyläläiset pelkäsivät susia, mutta Katherinen mielestä ne olivat suloisia.

Samaa mieltä ei ollut tämä kisuli, joka oli eräänä loppusyksyn iltana livahtanut sisälle mökkiin. Katherinesta kissa kuitenkin piti, samoin kuin Katherine kissasta, joten se päätti jäädä tämän luo asumaan.

Kissa sai nimekseen Paljetti. Se pitää nukkumisesta.. Mutta hereillä ollessaan se on kuitenkin todella leikkisä. Katherine ja Paljetti tulevat siis varsin hyvin toimeen. :D Eikä kummankaan tarvitsisi enää olla yksin. :) 

Vuosi 1847-1848 talvi

Pian olikin jo talvi, mikä tarkoitti, että Katherine sai Paljetin kanssa hytistä kylmässä mökissään. Eihän siellä ollut edes tulisijaa, paitsi hella, mutta eihän sitäkään voinut aina kuumana pitää.

Jostain syystä parivaljakko viihtyikin paremmin ulkosalla.

Kai lumessa peuhaaminen sitten piti lämpimänä.

Katherine oli yhä pahoillaan työpaikkansa menettämisestä ja purkikin vihaansa mitä kummallisimmilla tavoilla, mm. hakkaamalla lumiukon. Kannattaisi varmaan harkita jonkinlaista vihanhallintakurssia tms. :D

Kauan Katherinen ei kuitenkaan tarvinnut murehtia, sillä pian hän löysi uuden työn Crystal Springsin Laamojen pallopoikana.. Tai pallotyttönä. 

Koulun ollessa suljettuna lumipyryn vuoksi, raahautui Katherine kuitenkin kinosten läpi töihin, minkä vuoksi hänet ylennettiinkin varsin pian divaripelaajaksi (9:00-15:00, 238 S). Palkka oli ruhtinaalliset 238 simoleonia päivässä, mutta.. Työt sattuivat menemään koulun kanssa päällekkäin. (Kuvassa työkaveri Manu)

Toisaalta hän kävi vielä koulua vain, koska orpokotiaikoinaan oli saanut kotiopetusta.. Koulunkäynti ei hänen ikäiselleen ollut enää pakollista, joten ehkä hänen pitäisi unohtaa pänttääminen, siitä kun ei saa rahaa.. Mutta asiaa pitäisi kyllä vielä miettiä..

Pian tuli myös uusi vuosi, tammikuu ja Katherinen syntymäpäivä. Hän oli jo 19-vuotias ja sitä piti juhlistaa jotenkin. Niinpä hän päätti kutsua pari ystävää kylään. Mutta ennen sitä piti valmistaa jotain tarjottavaa. Katherine ei ollut mikään hääppöinen kokki, mutta ei kai ruoanlaitto niin vaikeaa ole. Tai niin sitä voisi kuvitella. Kaikki ei kuitenkaan aina suju niin kuin on suunniteltu ja äkkiä koko liesi olikin tulessa. – Hupsis, miten tässä nyt näin kävi?

Onneksi Katherine oli ylennyksensä ansiosta pystynyt ostamaan mökkiinsä hälytyskellon, jota soittamalla palokunta tuli paikalle silmänräpäyksessä. Palomiehen varoitussaarnaa ”kuunnellessaan” Katherine ei voinut muuta kuin ihailla. Varsin söpöhän tuo Mirko Latvalaksi esittäytynyt mies olikin.. ;)

Mirkon nopean toiminnan ja loistavan sammutuslaitteiston ansiosta Katherinella säilyi katto päänsä päällä, eikä palossa tuhoutunut muuta kuin ruoka. (Yllättävän modernista) Liedestä Katherine kuitenkin luopui suosiolla.

Katherine ei kuitenkaan kehdannut perua kutsua, ja niin vieraat saapuivat paikalle, Katariina (Katherinen paras ystävä) etunenässä. – Ihana nähdä pitkästä aikaa!

Juhlalounaan puuttuessa kaikki ryhtyivätkin lumisotasille. :D

Samalla Katherine vaihtoi kuulumisia Ada-siskonsa kanssa. Tästä olikin yhdessä hujauksessa kasvanut kaunis nuori nainen, aivan kuten siskostaan. Mutta ei se ihme ollutkaan, olihan Ada jo 16, syyskuussa 17 (synt. 30.9.1831).

Lumisodasta tuli suden nälkä. Onneksi Katherine oli tulipalohässäkän jälkeen valmistanut muuta ruokaa (hodareita 1800-luvulla, hellan tilalle mystisesti ilmestyneellä pöydällä..). Mutta.. Voi ei! Kaikki ruoka oli kadonnut parempiin suihin ennen kuin kukaan (paitsi Paljetti) oli saanut muruakaan!

- Ei se mitään, sanoi jo hieman harmaahapsinen ”varaisä” Kaapo. – Meillä oli valtavan hauskaa ja voimmehan me syödä sitten kotona. Taustalla syyllinen kuorsasi tyytyväisenä. :3

Muiden vieraiden lähdettyä ilmestyi Katherinen työkaveri Manu paikalle. – Anteeksi, että olen myöhässä, oli vähän kiireitä töissä.

- Ei se mitään, Katherine sanoi tönäisten samalla Manua leikkisästi olkapäähän. – Kyllähän minä tiedän millaista siellä on..

Töissä oli tainnut olla ilmassa muutakin kuin palloja, sillä pientä flirttiä oli havaittavissa.

Vai oliko se sittenkään niin pientä? Yksi asia näytti johtavan toiseen (tervetuloa ensisuudelma, hyvästi neitsyys..xD)

Ja lopulta Katherine saikin viettää ensimmäisen yönsä 19-vuotiaana oman kullan (ja työkaverin) kainalossa. Tai toisinpäin.:D

Ei tässä ehkä heti naimisiin olla menossa, mutta ehkä elämä ei olekaan niin vaikeaa ja raskasta kuin Katherine oli tähän asti luullut.. :)

Tässä siis ensimmäinen virallinen osa, nyt kun vihdoinkin sain tämän lisättyä tänne. Kuvat ovat edelleen surkeita, koska en vielä tuossa vaiheessa tajunnut muuttaa pelin asetuksia niin, että kuvista tulisi isompia, mutta.. ehkä seuraavassa osassa.;D Kommentteja saa laittaa, jos joku tätä joskus sattuu lukemaan.:D