Vuosi 1848 kevät/kesä
Kevään tullen elämä alkoi näyttää aina vain valoisammalta. Katherine tunsi itsensä paljon energisemmäksi ja se näkyi. Myös hänen joukkueensa oli huomannut muutoksen. Niinpä hänet ylennettiin joukkueen luottopelaajaksi, mikä tarkoitti paitsi 420:n simoleonin huippupalkkaa, myös jokapäiväistä treenaamista ja harjoittelua. Onneksi Katherine ei ole koskaan ollut ujo, sillä mammonan lisäksi urakehitys toi mukanaan mainetta. Ei hän toki perheen ainoa julkkis ollut. Työskentelihän Paljettikin viihdealalla (statisti 9-16, 144 S).
Eräänä huhtikuun aamuna kun Katherine oli juuri noussut Manun kanssa vuoteesta (kyllä, Katherinen syntymäpäivän tapahtumien jälkeen Manu oli aina silloin tällöin jäänyt tämän luo ”nukkumaan”), kuului ovelta vaimea koputus. Katherine kurkisti ikkunasta ja näki pikkusiskonsa Adan huiskuttavan hänelle leveä hymy kasvoillaan. Ei auttanut muu kuin avata ovi (onneksi rakastavaiset olivat ehtineet pukea vaatteet ylleen. :D) ja ennen sen suurempaa kysymystulvaa esitellä Manu siskolle. He kun eivät vielä olleetkaan tavanneet. Tätä hetkeä Katherine oli jännittänyt kamalasti. Mitä jos Ada ei pitäisi Manusta?
Mutta pelko oli turhaa, sillä Manun poistuttua paikalta Ada kertoi hihitellen mielipiteensä. – Hän on tosi söpö.. Mistä oikein löysit hänet? Saisinko minäkin tuollaisen (romantiikkatavoite)?:D Ja niin Katherine kertoi siskolleen koko jutun samalla kun he söivät kärähtäneitä pihvejä, jotka Katie (Katherinen uusi lempinimi tästä lähtien kun Katherine on niin pitkä) oli mahtavilla ruoanlaittotaidoillaan valmistanut. Ada tosin säästyi joiltakin yksityiskohdilta (vaikka täyttääkin syksyllä 17).
Adan lähdettyä Katherine tunsi olonsa kummaksi ja löysikin itsensä pian joogaamasta yllättävän modernin WC-pöntön edustalta. Ne pahuksen pihvit!
Mutta pahoinvointi ei liittynytkään Katherinen kokkaustaitoihin.. Sen huomasi jo tuleva isäkin!
- Raskaana? mietti Katherine. – Mutta.. Kuinka? Äidin puuttuessa Katielta oli tainnut jäädä kuulematta ne perinteiset kukkia ja mehiläisiä -jutut. Nyppälän talossa kun oli kasvatus hieman vanhoillista sorttia. Shokki sai tytön käyttäytymään jokseenkin omituisesti.. :D
Alkujärkytyksestä toivuttuaan Katherine päätti ottaa aiheesta selville kaiken mahdollisen.
Eikä hänen tarvinnut selviytyä odotusajasta yksin, sillä Manu oli enemmän kuin tyytyväinen, kun sai muuttaa Katherinen kanssa saman katon alle. – Luulin jo ettet koskaan kysyisi, hän sanoi leikillään.
Talo ulkoa..
Ja sisältä, Manun (ja 15 000 simoleonin) liityttyä perheeseen.
Heinäkuussa Katherinen vatsakumpu oli kasvanut pienestä kohoumasta varsin näkyväksi pallukaksi, eikä erästä asiaa voinut enää kovin kauaa viivyttää.. Olisi järjestettävä häät! Tuohon aikaan kun ei ollut soveliasta, että naimaton tyttö saisi lapsen (joo, eipä kukaan ihmettele kun Neiti Siveellinen pari kuukautta häiden jälkeen synnyttääkin potran pojan tai pienen tytön tyllerön. Ainahan odotusaika on kestänyt vain sen pari kuukautta, joka oli jäljellä laskettuun aikaan :D ).
Niinpä Manu ja Katherine aloittivat järjestelyt ja elokuussa kaikki oli valmista. Vieraat kutsuttu, vihkikaari paikoillaan ja juhlaruokaa tarjolla. Tämä oli luultavasti Katherinen (ja varmaan myös Manun) tähänastisen elämän onnellisin päivä, ja sen hän myös oli kaiken sen surun ja menetysten jälkeen ansainnut. :)
Kun nuoripari oli sanonut ”tahdon”, oli aika siirtyä juhlaruoan ja hääkakun pariin.
Juhlat jatkuivat myöhään yöhön, eikä laulusta, naurusta ja tanssista meinannut tulla loppua. Ei sillä, että sen olisi pitänyt loppua. Kaikilla oli hauskaa ja se oli pääasia. Ja tietysti myös se, että Katherine ja Manu olivat onnellisesti yhdessä. Mutta kuten kaikki hyvä, myös nämä juhlat loppuivat aikanaan ja vieraat hipsivät kotiin nukkumaan.
Mutta kun vieraat olivat lähteneet, tunsi Katherine kummallista kipua vatsassaan ja selässään. Kipu kasvoi kasvamistaan, kunnes Katherine luuli sen repivän hänet kahtia. Hätääntynyt Manu ei tiennyt, mitä tehdä. Ei hän ollut koskaan nähnyt synnytystä, saati sitten avustanut sellaisessa, joten hänestä ei nyt olisi hyötyä. Taloon olisi saatava joku, joka tiesi kuinka toimia, mutta Manu ei voinut jättää Katherinea yksin siksi aikaa kun hakisi apua. Onneksi hän keksi sitoa pienen viestilapun Paljetin kaulaan, jotta kissa voisi viedä viestin lähimpään taloon.. Tai minne sitten menisikin. Fiksuna kissana Paljetti kyllä löytäisi apua. Mutta ehtisikö se ajoissa?
Vuosi 1848 syksy
Kuten kuvasta näkyy, hääyöstä selvittiin pelkällä säikähdyksellä, kiitos Paljetin vikkelien tassujen. Se oli hakenut apuun sen ainoan henkilön, jonka tiesi pystyvän auttamaan. Kiira Nyppälän, Katherinen ”varaäidin” ja orpokodin johtajattaren. Saapuessaan viimein paikalle, hänellä ei ollut aikaa ihmetellä, kuinka lapsi syntyi jo nyt, kun häistä oli kulunut vasta muutama tunti. Mutta kyllähän kaikki vieraat olivat huomanneet Katherinen masun, josta sinä yönä putkahti pieni poika, joka sai nimekseen Julius. Nyt, noin kuukautta myöhemmin, Julius on jo normaalin kokoinen vauveli (Kyllä, ”vauveli”. Ei ”valuveli” tai ”vanuveli” niin kuin Word kovasti yritti väittää..:D). Kuvassa onnellinen perhe. :)
Mutta kuinka on mahdollista että tuoreet vanhemmat ehtivät aamulla loikoilemaan sängyssä? Eivätkös pienet lapset yleensä vaadi huomiota vähän väliä?
No, selitys on tässä.. Lastenhoitaja! Tosin kaikkein halvin sellainen.. Eiväthän he sentään rikkaita ole. Ja kyllä, 1800-luvulla oli melko modernin näköiset tiet..:D
Mutta eihän hoitaja nyt sentään koko päiväksi voinut jäädä. Toisaalta se oli hyvä asia, sillä Katherine oli hieman omistushaluinen pikku vauvansa suhteen..
..mutta toisaalta olisi ollut ihan mukavaa, jos joku muu olisi ollut yöllä syöttämässä vauvaa. Itkun vuoksi kun ei kukaan saanut nukuttua.
Tilannetta ei todellakaan helpottanut se, että Katherine oli jälleen alkanut voimaan pahoin, eikä tällä kertaa vain aamuisin.. Silti oli sanomattakin selvää mistä oli kyse.
Katherine siis suunnilleen asui vessassa, joten Manun oli huolehdittava Juliuksesta.
Välillä olisi kannattanut ehkä keskittyä omaankin hyvinvointiin, sillä valvottuaan öisin, ei Manu aamulla olisi millään jaksanut nousta sängystä.. Sen vuoksi hän joskus jopa myöhästyi töistä!
Katherine taas huolehti sekä omasta, että miehensä puolesta, mikä oli tehdä hänet hulluksi.. Miten heidän oikein kävisi?
