maanantai 21. toukokuuta 2012

Osa 7

Vuosi 1867 Totuus

No niin, kuten huomaatte, innostuin tauon jälkeen hieman ja nyt on jo kolmas osa lyhyen ajan sisällä tulossa!:D Luvassa dramaattisia juonenkäänteitä, tätä on odotettu!;D

Tässä se vihdoinkin on, Manun suuri mestariteos, jonka aiheena on.. Katherine! Eikä sen maalaamiseen mennytkään kuin joku kymmenen vuotta..:D

Mutta kukas tämä tyttönen sitten on? Kuka muukaan kuin..

Evelyn (joka on muuten 14-vuotias, vaikka näyttääkin vanhemmalta)! Tyttö on muuten todella kiinnostunut opiskelusta, eikä häntä kovin usein näe ilman jonkinlaista opusta.

Entä mikä saa Manun näin vakavaksi? Lehdessä taitaa olla huonoja uutisia tänään.. 

- Menetkös siitä, kivahtaa Manu Juliukselle. – Meillä on aikuisten asioita keskusteltavana!
- Mutta.., aloittaa Julius.
- Ei mitään muttia, mene vaikka leikkimään siskosi kanssa.

Ja Julius tekee työtä käskettyä, mikä ilahduttaa pikku Mayta.

Ei kai taas?! Tai no, tämähän on ihan hyvä asia Katherinen elämäntoiveen kannalta.. :)

Onneksi vanhimmat lapset pitävät huolta nuoremmista, kun vanhemmilla on muita kiireitä. Mahtaakohan Edwin olla ihan kunnossa? :D

Julius näyttää päättäneen, että ystävyys Rosalien kanssa on ohi.. Niinpä hän esitteleekin kyseisen neidon tyttöystävänään. Katherine ei vaikuta lainkaan yllättyneeltä.. 

Katherine päättää viettää Lilyn kanssa jonkinlaista äiti-tytär –päivää, joten he lähtevät yhdessä kävelylle.

Illansuussa he saapuvat kaupungin toisella puolella sijaitsevalle markkinapaikalle. Lily on lumoutunut. Kaikki on niin uutta ja ihmeellistä.

Samana iltana hän törmää johonkin vielä ihmeellisempään.. Ettei olisi Lily hieman ihastunut? Puheiden perusteella kyllä.. Ei kai tässä nyt heti naimisiin kuitenkaan olla menossa?:D 

Samaan aikaan toisaalla eräs nuorimies on päättänyt, ettei aio päästää tyttöään käsistään.. Niinpä Julius ja Rosalie ovatkin pian kihloissa. Tämänkö takia muu perhe lähtikin kaupungille? 

Seuraavana aamuna nuoripari kertoo kihlauksestaan koko perheelle. Katherine vaikuttaa varsin tyytyväiseltä asiaan.. 

Mutta niin kuin elämä näyttää tuovan ihmisiä yhteen, ei eron hetkiltäkään voi välttyä.. Evelyn nimittäin on päättänyt lähteä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, eikä perhe voi muuta kuin jäädä kaipaamaan. – Tulen vielä takaisin, lupaa Evelyn pikku-Maylle. 

Ja vain muutama tunti Evelynin lähdön jälkeen Katherine tuntee tutun kouraisun vatsassaan.. Ei, tämä ei johdu pilaantuneesta ruoasta, vaan sieltä on TAAS tulossa uusi De Lioncourt! Onneksi Rosalie sattuu olemaan paikalla.. Kaikki muut kun ovat juuri töissä ja koulussa.

Ja Rosalie kiintyykin heti pieneen Coraan..

Jopa siinä määrin, että hoitaa tätä koko viikon ajan.. Katherine kun tarvitsee hieman aikaa.. öh.. toipuakseen synnytyksestä.. :D (Herätys, Katherine.. Ellet luule että lapsesi on noin karvainen, kannattaisi ehkä laittaa asiat tärkeysjärjestykseen)

Mutta Katherine ei ole ainoa, joka tuntuu olevan hieman sekaisin.. – En tiedä johtuuko tämä väsymyksestä vai mistä, mutta minusta tuntuu, että jotain pahaa on tapahtunut, kertoo Rosalie Juliukselle.. 


Ja kuinka oikeassa hän onkaan.. Seinän toisella puolella Lily saa nimittäin kuulla jotain kamalaa: - Katariina on ollut kadoksissa viikkoja (senkös Manu silloin aiemmin lukikin lehdestä?) ja nyt hänet on löydetty.. Kuolleena!

Siinä se nyt sitten oli.. Hieman hätäisesti kirjoitettu, kuten pari edellistäkin osaa. En vain jaksa odottaa pääseväni taas pelaamaan De Lioncourteilla.:D Jos joku lukee tätä, kommentteja saa laittaa. ;)

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Osa 6


Tilannekatsaus

Koska mitään kovin merkittävää ei tässä kohtaa ole tapahtunut, ajattelin postata vain muutamia kuvia ilman sen suurempia tarinoita. :D Tässä ne siis tulevat.. Osaatteko arvata ketä kuvissa on? ;)

Kaksoset Edwin ja May (noin vuoden ikäisinä)

May

Edwin

Evelynkin on jo näin iso tyttö. :D

Kaunis Lily

Julius työtä etsimässä.. Ja löytyihän niitä töitä lopulta luolien tutkijana.

Rosalie ja Julius.. Ystäviä vai enemmän?;) 

Osa 5

Vuosi 1855 Uusia kasvoja
Jos joku muukin on saanut tarpeekseen De Lioncourtin perheen tylsästä arjesta, voin kertoa, että pian alkaa tapahtua! Tässä osassa ei kuitenkaan vielä nähdä hirveästi ”äksöniä”, mutta ehkä jo seuraavassa..;) Voin jo etukäteen varoittaa, etten jaksa juuri nyt täysillä paneutua tarinaan, kun tekisi mieli jo pelata eteenpäin ja näitä kuvia ja jaksoja on jo kertynyt jonkin verran..:D


Eletään vuoden 1855 alkusyksyä. Kesäisin ihmiset innostuvat vaihtamaan maisemaa, ja niin myös Halen perhe, jonka tyttären, Rosalien, kanssa Julius tässä tekeekin jo tuttavuutta. Taitavat päästä samalle luokalle koulussa.. :)


Tässä kuva jälleen laajennetusta talosta.. Huomatkaa, ettei vanhempien makuuhuone enää sijaitse talon keskipisteessä, josta muihin huoneisiin kuljetaan.. Lisää yksityisyyttä aikuisille siis, mitähän siitä seuraa?

Tarvitseeko sitä edes kysyä? Katherinen vaatetuksen ja pyöristyneen ulkomuodon perusteella ainakin vaikuttaa epäilyttävästi siltä, että makuuhuoneessa on vietetty jonkin verran aikaa.. 

 Kevään tullen tuleva perheenlisäys ei ole jäänyt huomaamatta kaupunkilaisilta.. Ei edes uusilta tulokkailta. – Raskaus pukee sinua, ihailee Mary Hale. 
Parempi niin, Katherine kun näyttää olevan melkein aina raskaana. :D
- Kiitos samoin, vastaa hän, tietämättä juttelevansa tulevan ystävänsä kanssa.

 Ei, tuo juttu Katherinen pään takana EI ole puhelin, ei missään nimessä.. :D Lapsenvahti sattuu juuri sopivasti paikalle, kun on jälleen aika saattaa maailmaan yksi De Lioncourt.

Hetkinen, mistäs Lily nyt noin innoissaan on?

No tietysti siitä, että yhden uuden sisaren sijaan hän saikin kaksi! 5.5.1855 syntyneet tulokkaat saivat nimekseen.. tai nimikseen Edwin ja May. Ovatpa suloisia! Vaan mitenköhän näin monen lapsen kanssa tullaan toimeen?


Hmm.. On toukokuu, mutta maassa on vielä lunta. Huomatkaa kuitenkin taustalla lentelevät perhoset!:D Ystävät, niin vanhat kuin uudetkin, on kutsuttu juhlimaan uusia pienokaisia.

Kevät näyttää sekoittaneen Manun pään..

Kai hän muuten tajuaisi olla vilkuilematta vaimonsa parasta ystävää..

Katherine tosin tulee pian tarvitsemaan uusia ystäviä (hups, juonipaljastus) ja tässä hän onkin tutustumassa yhteen sellaiseen. – Mehän olemmekin jo tavanneet. : )  (ps. synnytyksestä on vielä niin vähän aikaa, ettei vauvamasu ole ehtinyt kadota).

Katherinen tehdessä tuttavuutta Maryn kanssa, meinaa Kerkko takoa hieman järkeä Manun päähän. – Parempi, että pysyt kaukana siskostani, Kerkko vinkkaa, mutta oikeastaan vain leikillään.

Hetken kuluttua muut vieraat tulevatkin jo sisään ja koko jupakka on unohdettu. Kaverukset juttelevat kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Pikku Evelyniäkään ei ole unohdettu, vaikkei häntä paljon ole näkynyt tässä osassa.. Taustalla Manun taideteos, joka alkaa jo hieman hahmottua.;)

Julius mietteliäänä..

Samoin Lily. Mitähän tulevaisuus tuo tullessaan..? 

Tämmöinen osa tällä kertaa.. Huomaa kyllä, etten jaksanut keskittyä. Ja seuraava osa tulee olemaan vielä sekavampi, sellainen ”väliosa” :D Kiva kuitenkin, jos joku jaksaa lukea.





sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Osa 4

Vuosi 1853 Perhe kasvaa kasvamistaan
Jälleen yksi perhepainotteinen osa, koettakaa kestää. :D

Kylläpä oli rankka päivä.. Ihanaa päästä vällyjen väliin! Varsinkin kun tietää saavansa nukkua koko yön ilman herätyksiä.. Mutta minnekäs lapset ovat muka kadonneet? No, viime osasta on vierähtänyt jokunen vuosi ja lapset ovat siis jo ”oppineet” nukkumaan, mikä tarkoittaa, ettei Katherinen ja Manun enää tarvitse nousta keskellä yötä..



Mikä olisikaan otollisempi hetki kuherteluun, kuin juuri ennen nukkumaanmenoa, kun lapset ovat jo nukahtaneet? 



Lasten kasvamisesta puheen ollen.. Julius on jo 5-vuotias. Varsin fiksu poika hänestä näyttää kasvaneenkin, kun voittaa jopa isänsä shakissa mennen tullen. Ettei vain antaisi Manu ”armoa” lellikilleen?



Lilykin on jo 4-vuotias, vaikkakin melko pieni ikäisekseen.



Nyt kun Ada oli muuttanut omilleen, alkoi hän käydä kylässä paljon useammin kuin ennen. Siitäkös Julius oli innoissaan, hän kun piti kovasti tädistään. Saattoi jopa olla Adan ansiota, että Katherinella ja Manulla oli enemmän omaa aikaa kuin ennen.



Moni asia De Lioncourtien perheessä oli muuttunut parin viime vuoden aikana.. Niin myös talo, jota oli laajennettu jonkin verran. Tältä se siis nyt näyttää ulkoa..


Ja sisältä se on tämännäköinen. Varsin tilava verrattuna alkuperäiseen mökkiin, eikö?


Manun elämäntoive ei ole tulla taidemaalariksi, vaikka niin kuvasta voisi päätelläkin. Mutta koska hänen suurin toiveensa on hieman vaikea toteuttaa, keksi hän elämälleen toisenlaisen tarkoituksen. Ainakin kunnes maalaus on valmis.. Mitähän siitä tulee?



Manun elämäntoiveesta puheen ollen.. Hänen toiveenaan on 20 lemmikkiystävää. Jostain syystä Paljetti ei ole kovin ihastunut ajatukseen niin monesta (tai edes yhdestä) ylimääräisestä otuksesta kotonaan. 





Tässä Julius leikkii pikkusiskonsa kanssa, Manun ollessa töissä ja Katherinen maatessa sängyn pohjalla..




– Mikä äitiä oikein vaivaa? kysyi Julius eräänä iltana isältään. – Onko hän sairas?
– Eeei äiti sairas ole, hän vain on hieman..öö..väsynyt, mutisi Manu, joka ei ollut vielä saanut aikaiseksi kertoa pojalleen että todellisuudessa tämän siskoa ei tuonutkaan haikara.. Eikä hän oikein tiedä, kuinka kertoisi asiasta. 




Ja koska Katherine nukkui päivät, öisin häntä ei väsyttänyt. Silloin hän saattoi käydä vain katselemassa nukkuvia lapsiaan. Eihän hän tahtonut heitä herättää, mutta hänellä oli ikävä pikkuisia, joiden kanssa ei päivisin ehtinyt viettää aikaa. 




Eräänä yönä hän ei tosin voinut välttyä herättämästä lapsia. Näiden uusi pikkusisarus kun oli päättänyt syntyä yöllä..




– Isä, herää, äidillä on jokin hätänä! tuli Julius hädissään kertomaan Manulle. Jostain syystä kun isä ei ollut herännyt huutoon.




Parin päivän päästä koko kylä tiesi uudesta pienokaisesta. – Onnea tuoreelle isälle, toivotti ”ohikulkumatkalla” ollut Kerkko Nyppälä. – Saako vauvaa tulla katsomaan? Ja tietysti sai.




Ylpeä isoveli esitteli vieraalle pikkusiskonsa. – Tässä on Evelyn, Julius toitotti. – Eikö olekin söpö vauva?
Evelyn syntyi 10.8. Miksi kaikki perheen lapset syntyvät elokuussa?




Siitä päivästä lähtien Kerkko joka oli tavallaan kuin veli Katherinelle, rupesi vierailemaan talossa lähes päivittäin. Erityisesti Julius viihtyi hänen seurassaan. Oma isä kun oli hieman kiireinen töiden takia.. Ja tarvitsihan poika itselleen roolimallin.




Toki myös Manu vietti aikaa poikansa kanssa aina kun kerkesi, eli aamuisin ja viikonloppuisin. Tässä Manu ostamassa itse tehtyä limonadia. Perheen rahavaroja se ei tosin kartuttanut, sillä rahat siirtyivät vain isältä pojalle.. Muita asiakkaita kun ei jostain syystä näkynyt.




Katherine oli jälleen kerran uuden vauvansa lumoissa, perhetavoitteinen kun oli. Häntä ei vähään aikaan nähty ilman pienokaista.




Onneksi Ada-täti (Kerkon lisäksi siis) piti huolta siskonsa muista lapsista ja piti näille seuraa aina kun kerkesi.




Ja kun Katherine oli liian väsynyt, hoivasi Ada myös perheen kuopusta.




Niin Ada kuin Kerkkokin näyttivät viettävän enemmän aikaa De Lioncourtien talossa kuin omissa kodeissaan.




Heidät saattoi siis nähdä paikalla usein, varsinkin juhlatilaisuuksissa. Ja De Lioncourtien elämä näytti olevan pelkkää juhlaa juhlan perään. Ensin Juliuksen syntymäpäivät, sitten Evelynin syntymä ja nyt Lilyn syntymäpäiväjuhlat.




Tässä vielä kaunis Katherine, joka on jälleen yhden askeleen lähempänä oman elämäntoiveensa toteutumista. Hänen toiveenaan kun on, että kuusi lapsista menee naimisiin.. Ja toiveen toteuttamiseksihan on ensin oltava ne kuusi lasta. Kuvassa Katherinen sylissä kolmas kullannuppu eli Evelyn.